tiistai 11. heinäkuuta 2017

Viikko (ja pari päivää) yhteiseloa

Reino Reipati on asustellut meillä nyt viikon verran. Kotiutuminen on sujunut käsittämättömän hyvin ja nopeasti ja hiljalleen alkaa meidän tavatkin avautua pienelle miehelle. Jännäsin hieman etukäteen miten kotiutuminen sujuu, kun ikää oli kuitenkin jo niinkin paljon (16 viikkoa). Huoli oli turha. :)

Isojen poikienkin välit ovat paremmat, tai ainakin isompi osa päivästä menee sulassa sovussa. Olen viikon aikana pohtinut Manun käytöstä todella paljon. Voisiko kipu olla yksi syy kaikkeen tuohon ärhentelyyn?  Vai perusluonne? Ja molemmat? Onneksi pentu antaa papan olla omissa oloissaa ja pappa ei tunnu ottavan stressiä, kun se yön nukkuu kodinhoitohuoneessa ja ulkoilee aamulla ylhäisessä yksinäisyydessä. Tällä hetkellä pappakoira on maalla parin päivän "lomalla" ja tottavie nauttii siellä olostaan ainoana koirana. <3 Toivottavasti lomalta paluu "omaan laumaan" sujuisi mahdollisimman leppoisasti.

Monta kertaa on ollut tässä viikon aikana puhetta kotona siitä, että olipa hyvä että R kotiutui vasta vähän vanhempana. Pahin pissi-kakkaralli on jo takana, kesä on tullut ja ulkoilut on helppoa. Ei tarvitse kantaa portaita ulos pihalle tms. Plus iso osa hampaista oli jo vaihtunut ennen kotiutumista, vaikkakin kyllä niitä neulanaskaleita vielä löytyy ja niitä on kiva käyttää mm. miun varpaisiin, nilkkoilun, vaatteiden helmoihin/lahkeisiin. :D 

Kohtalaisin helposti on myös elo sujunut meidän ihmislapsosen kanssa. Vahtia saa mutta aika hyvin taapero saa olla pennulta rauhassa. Ja tokihan meidän pikkumimmi on koiriin tottunut ja sujuvasti työntää koiran pois luotaan, jos ei tahdo sitä siihen häsläämään. :)
Uskaltaisinkohan sanoa, että on mennyt jopa paremmin kuin osasin odottaa. :)

Miun pitäis ihan todenteolla istahtaa alas ja hieman ajatuksella pohtia mitä ja miten lähden eri asioita pentuselle kouluttamaan. Pikkujuttuja ollaan vasta tehty, enkä pidä mitään kiirettä mutta suunnitelmia haluaisin alkaa jäsentämään päässäni. Tulevaisuutta varten on "vasta" aloitettu naksuun ehdollistaminen ja leikkiminen. Varsinkin tuo leikkiminen on yllättänyt positiivisesti, sillä alkuun R lähti todella nihkeästi saalisleikkiin mukaan mutta ihan parin leikkituokion jälkeen ja on selvästi syttynyt hommaan. Jee! :) Myös kuolleelle lelulle menoa on kokeiltu ja ainakin kunnon vimmaleikkien jälkeen se sujuu kivasti. Muistuttelen itseäni jatkuvasti siitä, etten ahnehdi liikaa ja oio asioita, kuten tein Uun kanssa. 


Paljon hienoja juttuja on pikkumies viikossa kerennyt oppimaan. Ruokakuppia odotetaan jo nätisti ja katsekontakti otetaan nopsasti, ovista rynniminen on vähentynyt huomattavasti ja istuminen käskystä alkaa sujua paremmin ja paremmin. Luoksetuloja vahvistan PALJON, sillä tämä tapaus on todella itsenäinen ja utelias. Uljaksen ollessa pentu ei ollut puhettakaan, että se olisi mennyt YKSIN pois näkyviltä. :D Pikku-R lähtee kyllä, todistin sen viimeksi eilen. On myös todistettu, että riistaviettiäkin on enemmän kuin Uulla. :D Hienoja ylösajoja on tehty kotipihassa mm. räkättirastaille sekä mätsässä on kanalinnun perään lähdetty suuren metsästäjän elkein. :D 

Vaikka tää on aikamoista sirkusta, en vaihtaisi päivääkään pois. <3 Toi pikkutyyppi on niin mainio tapaus ja U on maailman helpoin koira kotona. <3  
Olen onnellinen ja kiitollinen, että meillä tälläiset karvatyypit asustaa. <3 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti