keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Krooninen haimatulehdus ja raakaruokinta

Hilma on juuri 4-vuotta täyttänyt energinen ja menevä Bordercollie. Hilman suosikkipuuhaa on navettatöissä mukana pyöriminen ja lehmien paimennus. Lisäksi lelut ja kepit ovat Hilman sydäntä lähellä. 

Marraskuussa 2015 Hilmalla alkoi lääkärikäynnillä tehdyn rauhoituksen ja antibioottikuurin jälkeen pissinkarkailu ja välillä oli lisääntynyttä veden juontia. Ensin luultiin, että oireet johtuvat antibioottikuurista. Antibioottikuuri kuitenkin loppui, mutta oireet jatkuivat. Pissinkarkailu tapahtui aina nukkuessa, yleensä yöllä. Hilma ei monesti edes itse huomannut, että pissi on päässyt ja olikin aina hyvin häpeissään, kun herättelin sitä ja pyysin nousemaan ja siirtymään pois pissin siivousta varten. Eläinlääkäri tutki sokeri-, maksa- ja munuaisarvot, mutta kaikki olivat normaalit. Hilma on steriloitu vuonna 2014 ja diagnoosiksi tulikin steriloidun nartun virtsankarkailu. Aloitimme siihen tarkoitetun lääkityksen ja sillä oireet vähenivätkin paljon. Enää pissivahinkoja ei sattunut viikoittain, vaan maksimissaan kerran kuukauteen. 

Alkuvuodesta 2016 Hilman maha alkoi reistailla ja tuli närästyksen oireita. Välillä Hilma oksensi ruuat heti syönnin jälkeen. Lisäksi maha oli useasti sekaisin ja mahasta kuului mitä erikoisempia mörinöitä. Maha mörisi ja lorisi nukkuessakin lähes taukoamatta. Sitten alkoi vielä piereskely. Hilma päästeli niin pahan hajuisia äänettömiä tappajatuhnuja ilmoille, ettei samassa huoneessa pystynyt enää olemaan. Eläinlääkäri käski antaa maitohappobakteeria ruuan mukana ja lisäksi syöttämään kuurina Ranixalia ja Inupekt fortea. Kaikki mahavaivat ja närästys loppuikin melko nopeasti ja syytä ei sen tarkemmin enää mietitty. Ajateltiin, että se oli vain joku ohimenevä juttu.

Keväällä alkoikin sitten aivan uusi ihmetystä herättänyt vaiva; selittämättömät läähätyskohtaukset. Puhun näistä nimellä kohtaus, sillä läähätys ei ollut mitenkään jatkuvaa tai koko aikaista, vaan tuli aina n. 30 min kestävinä kohtauksina. Ensimmäisellä kerralla luulin, että Hilma oli saanut lämpöhalvauksen. Ulkona oli lämmin päivä, noin +20 astetta ja koirat olivat normaaliin tapaan pihalla. Siellä juoksentelivat normaalisti ja seisoskelivat rannassa jalkoja joessa uittaen. Sisälle mennessä Hilma aloitti hirveän läähätyksen. Läähätys vain voimistui ja kuului viereiseen huoneeseen asti. Meillä oli sisällä melko viileää ja lattiat ovat kesälläkin kylmät. Hilma kuitenkin vaihtoi lattialla koko ajan nukkumapaikkaa ja läähätti todella voimakkaasti. Hengitys oli todella nopeaa ja näytti siltä, että sydän hakkaa itsensä rinnasta läpi. Seurasin vähän aikaa tilannetta ja ajattelin, että se on lämpöhalvaus. Vein Hilman suihkuun, jossa suihkuttelin sitä viileällä vedellä pitkän aikaa. Sen jälkeen käskin sen makaamaan kylmien märkien pyyhkeiden päälle. Ensiavusta huolimatta läähätys vain jatkui. Soitin eläinlääkärille ja kyselin jatko-ohjeita. Saatiin ohjeeksi antaa kipulääke ja seurata tilannetta. Jos tila huonontuisi, niin sitten pitäisi lähteä lääkäriin. Annoin kipulääkkeen ja pikkuhiljaa läähätys väheni ja koira rauhottui. 

Kohtauksia alkoi kuitenkin tulla pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Välillä ne tulivat viileälläkin kelillä ihan olemattoman pienen parin minuutin rasituksen jälkeen. Lopulta kohtauksiin ei tarvittu edes rasitusta, vaan ne tulivat ihan levossa ollessakin. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että läähättely johtuu käytössä olevasta pissinkarkailu lääkkeestä, sillä sen yksi sivuvaikutus on verenpaineen nousu. Lääkkeen käyttö lopetettiinkin heti, mutta kohtaukset vain jatkuivat. Pissinkarkailu sen sijaan on pysynyt poissa ilman lääkitystä. Kyselin aina välillä lääkäriltä hänen meillä käydessään, että mitä muita syitä läähätykselle on, sillä pissilääkkeestä ne eivät voi johtua. Ei hän ikinä kuitenkaan kiinnostunut asiaa tutkimaan ja viittasi vain kintaalla, ettei koiralla mikään hätä ole ja minä vain ajattelen liian monimutkaisesti asioita, kun mietin aina vain pahinta ja kaikkia mahdollisia ja mahdottomia sairauksia. 

Eläinlääkärin käynnin jälkeen kiinnitin huomiota Hilman karvanlähtöön. Karvanlähtö oli jatkunut jo tavallista kauemmin ja ennen erittäin hyvässä kunnossa ollut turkki oli muuttunut kiillottomaksi ja karvaa vain lähti ja lähti.


Huomasin myös, että Hilma oli laihtunut ja aiemmin lihaksikas ja vahva kroppa oli muuttunut luuksi ja nahkaksi. Soitinkin meille ajan toisen paikkakunnan lääkärille, joka otti kertomani oireet tosissaan. Siellä koira tutkittiinkin päästä varpaisiin. Lääkäri mm. kuunteli sydämen, ultrasi virtsarakon ja munuaiset, otettiin pissinäyte ja lisäksi myös verinäytteitä. Seuraavana päivänä sainkin puhelun, että Hilman virtsanäytteestä oli löytynyt tavallista enemmän rasvaa. Normaalistikin sitä kuulemma aina virtsan seassa on muutamia pieniä palleroita, mutta Hilman näytteessä rasva oli kellunut kalvona pissin päällä. Tästä sitten tulikin epäily, ettei haima toimi, koska rasva ei imeydy elimistöön, vaan kaikki tulee suoraan läpi. Lopulta diagnoosiksi paljastuikin krooninen haimatulehdus. Normaalit haima-arvot ovat 1-60 ja Hilmalla se arvo oli 590, joten ei ainakaan jäänyt epäselväksi, että haimassa se vika on. 

Eläinlääkäri tietenkin käski heti aloittaa erikoisruokavalion, joka tarkoitti aivan järkyttävän hintaisia raksuja. Olen pitkän aikaa ruokkinut koirat raakaruualla ja ajatus raksujen syöttämisestä kauhistutti. Vielä enemmän kauhistutti kun luin raksujen tuoteselosteen, jossa mainittiin mm. vehnä, ohra, hiiva jne. Tuntui todella pahalta syöttää koiralle semmoista roskaa. Ruuan vaihdosta ei mennyt viikkoakaan, niin Hilma alkoikin rapsutella itseään ja närästysoireet alkoivat pikkuhiljaa ilmestyä. En ollut asiasta yhtään yllättynyt. Seurasin vielä vähän aikaa tilannetta ja rapsuttelu vain lisääntyi. Siinä vaiheessa päätin, että raksujen syönti loppuu ja vaihdamme ruuan takaisin raakaan. Saimmekin uuden vähärasvaisen ruokintasuunnitelman, jonka mukaan aloin Hilmaa ruokkimaan kahden viikon raksukuurin jälkeen. Rapsuttelu loppui melkein heti raakaruokaan palattua ja myös alkaneet närästysoireet loppuivat samantien. 

Noin kuusi viikkoa diagnoosin saannin jälkeen kävimme verikontrollissa, jossa haima-arvot tarkastettiin. Arvot olivat pudonneet reilusti edellisestä 590:stä ja olivat enää vähän päälle 90. Hilman laihtuminen kuitenkin huolestutti. Painoa oli tuon kuuden viikon aikana pudonnut vielä kilon verran edellisestä. Mutta muutosta parempaan oli tapahtunut. Mahavaivat ja läähätyskohtaukset ovat pysyneet poissa! Eli todennäköisesti läähätys johtui kivusta, jonka haimatulehdus sai aikaiseksi. Pari viikkoa verikontrollin jälkeen paino lopetti laskemisen ja ruokamäärän ja ruuan rasvan määrän lisäännyttyä painoa tulikin parissa viikossa 450g lisää! Paino on jatkanut nousua ja Hilma voi nyt hyvin ja vaikuttaa aivan täysin normaalilta ja energiseltä itseltään. Vielä on painoa saatava vähän lisää ja toivottavasti myös turkki palautuu normaaliksi ja ikuisuuden kestänyt karvanlähtö loppuisi. Omistajakin on erittäin tyytyväinen, että koira toipuu ja ei aiheuta ihmisten ilmoilla lenkkeillessä kauhistuneita katseita näyttäessään aliravitulta espanjalaiselta katukoiralta. Jatkossa olipa koirilla mikä tahansa vaiva, raakaruoka on ja pysyy! Olen todennut, että se on meille sopivin vaihtoehto ja mitäpä sitä hyvää vaihtamaan…


Hilma & Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti