lauantai 26. maaliskuuta 2016

Samalla radalla

Loppuvuoden treenitauko ja muutenkin hidastunut treenitahti on tehnyt meille hyvää. Ollaan nyt oltu kaikissa treeneissä Uun kanssa samalla radalla ja meillä molemmilla on ollut kivaa. U toimii kuin unelma, liikkuu nopeammin eikä välitä kenestäkään muusta radalla kuin miusta. Pätevä otus. <3 

Pari viikko sitten oltiin loman aloituksen kunniaksi Saija Mustosen treeneissä oman seuran hallilla. Saija on One Mind Dogs -ohjaaja ja tykkään todella tästä ajatusmallista ja tavasta ohjata koiraa radalla. Koirakkoa ei pakoteta mihinkään tiettyyn muottiin ja tekemään jotain yhtä ja pakollista ohjauskuviota vaan keskitytään ohjaamaan linjoja ja valitsemaan lukuisista ohjausvaihtoehdoista just meille se paras. 
Rata ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea. Omalla kohdalla ehkä suurinta haastetta tuotti paperilta rataa lukiessa, miten tulen ehtimään suunnittelluihin ohjauksiin ja kuinka saan/saanko keppikulmat onnistumaan lannistamatta koiraa. 

30 estettä kivaa! <3
Rataan kävellen tutustuessa olin vieläkin huolissaan joihinkin meidän perusohjauksiin ehtimisestä, sillä oma juoksuvauhti on hidastunut kasvavan eturepun myötä. Hyvillä mielin lähdettiin radalle ja hommathan toimi just niinkuin olin suunnitellutkin. :) Kiitos Uun estevarmuuden ja meidän yhteistyön, luotan koiraan enemmän ja uskallan lähettää sitä toimimaan itsenäisemmin enemmän ja näin saan siis myös etumatkaa ja meidän ei tarvitse hampaat irvessä juosta kilpajuoksua. 

Isoin haaste on miulla oman kropan hallinta ja sitä myöden rytmittäminen. Kun en hallitse omaa kroppaa, linjat venyy (varsinkin valsseissa) ja sitä myöden sitten koirankin linjat esteille on huonoja tai koira suorittaa esteen väärin. 

Saatiin Saijalta tosi hyvää palautetta yhteistyöstä ja Uun etenemisestä radalla. Me ollaan siinä pisteessä, että treeniä ei paljoa tarvita. Naurettiinkin, että jokaisella ohjaajalla pitäis olla pari tai kolme koiraa joiden kanssa treenata. Yhden kanssa tulee mentyä aina jossain kohtaa liiallisuuksiin ja se sitten näkyy suorittamisessa. Esim. meillä on nyt tilanne, että koira ei tarvitse samalla tavalla treeniä mitä ohjaaja. :D Siispä ihan selvästi mie tartteisin uuden harrastuskaverin. Oman tai lainaversion. :D 

Suuresti harmittaa, että näillä näkymin me ei kisata ennen ensi syksyä. Tulee siis reilun vuoden mittainen kisatauko. Itse sössin työvuorotoiveiden kanssa ja ei pystytty osallistumaan naapuriseuran pääsiäiskisoihin. Ja tää miun juoksukunto alkaa olla siinä pisteessä, että kisaamaan ei kannata enää mennä. En halua omalla huonolla liikkumisella ja väsymyksellä pilata koiran iloa ja sitä kisavireen herättelyä ja kisamaista treeniä me just tarvittais. Silloin pitää olla kartturin täysillä hommassa mukana. 

Alkukesä/kesä tulee olemaan jokatapauksessa treenitaukoa. Kuinka pitkään, en voi sitä tässä vaiheessa tietää. Riippuu täysin meidän uuden "laumanjäsenen" kuvioista. 
Nyt treenataan niin pitkään ratatreeniä kuin hyvällä tuntuu ohjaajan juosta ja sitten keskitytään hiomaan mm. itsenäisiä keppisuorituksia, kontakteja ja irtoamista. Siis koiran itseluottamuksen vahvistamista. Kun U on varma omasta tekemisestään se näkyy parempana suoritusnopeutena. 
Videolla miun ja Uun osuus erään maanantain leijeröintihaasteeseen. :) Siinä vähän muistuketta itsellekkin miltä (iloiselta ja vauhdikkaalta) suorittamisen kuuluukin näyttää. :) Kiitos koutsi Katille kuvaamisesta!
 

Nyt sitten siirrytään agilitymoodista näyttelymoodiin. Ollaan siis huomenna suuntaamassa Imatralle. Tälle vuotta ei kovinkaan montaa näyttelyä tule, joten otetaan huomisesta kaikki ilo irti, kävi miten kävi. :) 

Mukavaa pääsiäistä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti