maanantai 11. toukokuuta 2015

Ongelma ja ratkaisun etsiminen

Viime postauksessa vihjailin, että ollaan kohdattu ongelma, jonka kanssa yritän nyt painia ja etsiä kuumeisesti ratkaisua. Ongelman nimi on epävarmuus.
Olen aina pitänyt Uljasta vahvan itseluottamuksen omaavana nuorena miehenä. Sitä ei vastoinkäymiset hetkauta ja sitä voi komentaa ilman että se ottaa siitä itseensä. Noh, ilmeisesti olen ollut väärässä.
Vappukisoissa lentävän Uljaksen tallensi Laura Pitkänen :)
Kuten aina, on ongelmat olleet nähtävillä jo aiemminkin mutta ne ovat olleet sen verran pieniä ja yksittäisiä, etten niihin ole osannut tarttua. Koiran kouluttajana olen todella kokematon ja Uljaksen kanssa on harrastuksissa tullut edettyä pylly edellä puuhun ja nyt se oikaiseminen sitten kolahtaa omaan nilkkaan. Oma kokemattomuus ajaa myös kuuntelemaan vahvasti muiden näkemyksiä ja unohtamaan oman ajattelun ja oman koiran tuntemisen. Joskus olisi hyvä pysähtyä ajattelemaan omilla aivoilla eikä aina kuunnella mitä joku muu sanoo.

Pätevä pentu <3
Uljas on pienestä pojasta saakka ollut todella viisas ja nopeasti oppiva. Näin jälkeen päin ajatellen, olisi ollut viisasta lueskella kirjoja ja selailla ajatuksella Internettiä ennen agilitytreenien aloittamista. Se, että pentu/nuori koira oppii nopeasti ei tarkoita sitä, että täytyy ruveta oikomaan. Ollaan me onneksi tehty paljon asioita oikeinkin. :D En ole onnistunut pilaamaan ihan kaikkea. ;)




Heräsin tähän epävarmuus ongelmaan kontaktitreenien myötä. Syystä X olen sivuuttanut noiden tärkeiden esteiden perusopetuksen ja olen vaan ollut tyytyväinen, kun koira uskaltaa kiivetä. Kunnes tuli eteen se, että Uun tassut eivät osuneetkaan alastulokontakteille. Kaikkien pähkäilyjen jälkeen tulin siihen tulokseen, että puomille treenataan pysähdys. Yhdellä käskysanalla koiran on tiedettävä miten koko pitkä puomieste suoritetaan. Treenit alkoivat pelkän alastulon harjoittelulla. U oli tässä pätevä poju ja hyvin nopeasti tajusi idean. Alastuloa treenattiin kotipihassa sekä agilityhallilla ja palkan pääsi häivyttämään hyvin kauan todella nopeasti! Homma eteni paremmin kuin osasin kuvitella! 
Kun siirryttiin tekemään kokonaista puomia, alkoi ongelmat. Olen hyväksynyt sen, että U ei tule täyttä laukkaa laukkaamaan puomin yläosaa, joten reipas ravi hyväksytään. Kontaktipinnan läpijuoksuja ja loikkia tuli, palkkaa otettiin lähemmäs ja kaiken olisi pitänyt olla ok... MUTTA tässä kohtaaa iski koiraan epävarmuus. Vauhti hidastui mutta palkattiin silti pysähtymisestä. Kunnes se alkoi pissata lorottamaan paikoillaan ollessa puomin alastulolla. Katseessa näkyi epävarmuus ja mie hölmö menin sen vielä napakasti komentamaan pois. Ajattelin, että kyseessä on nyt vain joku yksittäinen kerta... Treenikaverit saivat makeat naurut, kun heidän mielestään U vain näytti keskisormea.. Itse tiesin syvemmällä sisimmässä, että nyt ei ole kyse keskarin näyttämisestä.

Tämä pissaongelma ilmeni useamman kerran. Saattoi olla oikein hyviä puomisuorituksia, joista koiran palkitsin, mutta toistojen lisääntyessä iski epävarmuus (vauhdin hidastuminen ja alastulolla pissaaminen). Mielessä kävi jo kaikki pissatulehduksesta ja eturauhasvaivoista lähtien, kunnes muutenkin motivaatio treeneissä laski. Vauhti hidastui hidastumistaan ja ennen niin iloinen koira ei ollut ollenkaan oma itsensä hallilla. :( 

Ennen omia kisoja sovittiin koutsin kanssa, että annetaan kontaktien mennä omalla painollaa kisoissa. Ei rankaista koiraa epäonnistuneesta suorituksesta, vaan mennään iloisella mielellä rallattelemaan ja pitämään hauskaa. Tässä onnistuttiinkin ihan kivasti. :)
 
Iloinen U :)
(c) Laura Pitkänen
Kisojen jälkeiset viikkotreenit olivat älyttömän huonot. Vauhtia ei ollut, sijaistoimintoja senkin edestä. Ahdistaa, kun en ole tajunnut tätä aikaisemmin ja saanut koirani voimaan huonosti. :( Kesällä pidetään kunnon tauko, jolloin U ei käy hallilla lainkaan. Sitä ennen "kevennän" treeniä ja palaan ns. alkeisopetukseen eli palkkailen ihan vaan yhdestä hypystä, putken suorittamisesta, keppien suorittamisesta ja niistä kontakteista. Yritän treenata niin, että en kiellä koiraa kertaakaan hallilla ollessa. Jos tulee virhe, se vain jätetään palkkaamatta. Palkan määrää lisätään, varsinkin yhdessä leikkimistä ja sitä kautta vireen nostoa. 

Ahdistus näkyy hallissa. Maanantain treeneissä sisällä U oli kuin zombi, mutta ulkokentällä teki mielettömän hienoa keppitreeniä puolikkailla kepeillä. On vissiin käynyt niin, että halliin yhdistyy nyt epävarmuus ja ahdistus. :( 

Resepti parempaan itsetuntoon tulee olemaan seuraava:
* Hallista huippu paikka, jossa leikitään yhdessä
* Yksittäisten esteiden palkkaaminen ns. alkeisopetus
* Ei kieltämistä
* Lyhyet treenit ja vähintäänkin tuplasti enemmän palkkaa
* Tauko kaikesta treenaamisesta

Toivottavasti näillä keinoilla saataisi treenaamisen ilo takaisin ja vauhtia radoille. :)

Iloa ja vauhtia elämään! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti