lauantai 27. syyskuuta 2014

Syksy tuo tullessaan...

Satun kirjoitus innoitti miutkin pohtimaan meidän tavotteita ja suunnitelmia Tobin kanssa. Vaikka miun koirat onkin ihan vaan kotiotuksia ja lenkkeilyseuraa. :)

Tobin kanssa saatiin alkuopastus jälkitreenaukseen ja kipinä puraisikin sekä minua, että koiraa. Heti ensimmäinen jälki sujui Tobilta kuin ammattilaiselta. Häntä heilui ja kivaa oli. Syksyn aikana suunnitelmissa ois saada hieman rutiinia tuohon jäljen tekemiseen.Tähän haasteensa aiheuttaa omen metsän puuttuminen ja autottomuus, mutta onneksi niiden suhteen on apua saatavilla.

Viehe ei Tobille ole niin mieluinen harrastus. Tänä syksynä tuskin enää treeneihin lähdetään. Kokeillaan sitten ensi kaudella uudestaan. En tiedä vierastaako Tobi sitä muovista viehettä, sillä saalistusleikit ja retuuttaminen toimii kyllä kotona leluilla.

Talven aikana haluaisin panostaa ihan yleisesti lihaksiston ylläpitoon ja huoltoon (sekä koirilla, että omistajalla). Siinäkin tosin aihe, johon joudun itse perehtymään ihan alusta alkaen. Kunto koirilla on mielestäni kohdallaan. Tobi oli Suomeen tullessaan niin laiha, että tämä ensimmäinen vuosi on mennyt tavoitepainon saavuttamisessa ja yleisessä kuntoutumisessa. Nyt ollaan tavoitteeseen päästy. 
 
Meille kaikille ehkä mieluisin uusi juttu tälle syksylle on ollut joka viikonloppuinen koirapuistoilu hyvässä seurassa. Vapaana oleminen on selkeesti tehny hyvää ja Tobin kanssa ollaan saatu luoksetulokin treenattua aika toimivaksi.Puistoilua siis jatketaan edelleen.

Salaisesti haaveilen vielä joskus harrastavani ihan omaksi iloksi koiran kanssa enemmänkin, mutta tällä hetkellä ei aika salli lähteä mukaan minkäänlaiseen ylimääräiseen toimintaan. 

Ensi viikolla on Mocan kanssa edessa vierailu osteopaatin luona ja siitä varmaan kirjoittelenkin sitten seuraavalla kerralla.

Kuvat Jari K.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti