sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Springeripojat esittäytyy

Moikka!

Sohvin Valinnan bloggaajiin liittyy nyt springeripojat Manu sekä Uljas ja heidän "palvelijansa" Satu. :) Kertaalleen kirjottelinkin poikien ruokailuista, mutta nyt bloggaillaan ruokailujen lisäksi treeneistä ja springerimäisestä elämästä, josta ei todellakaan vauhtia puutu! :D

Manu, Hayzehill´s Ideal Man, tuli meille vuonna 2008. Voisikin sanoa, että Manun myötä olen ajautunut syvälle koiraharrastuksiin kuin olisin osannut ikinä kuvitella ajautuvani. :) En tiennyt springereistä juurikaan mitään Manun meille tullessa. Ajatus oli kotikoirasta, jonka kanssa voisi näyttelyissä käydä. Ja niihin näyttelytouhuihin hurahdin sitten täysin. :D Vaikka Manusta ei mitään näyttelytähteä tullutkaan opettelin turkinhoitoa, trimmausta ja springerin oikeaoppista näyttelyseisottamista. Mätsäreitä kierreltiin ahkerasti. Agilityn alkeet käytiin, suoritettiin jatkokurssi ja päästiin pienryhmiin treenaamaan. Valitettavasti Manun selkä alkoi oireilla pari vuotta sitten, ja nyt se käy enää vain mielenvirkistykseksi agilityhallilla humputtelemassa. :)

Manu mainio <3
Kuten tavallista, jossain vaiheessa herää ajatus toisesta koirasta. Vuonna 2011 kotiimme tassutteli Uljas, Ocean Pitfal Kir Royale. Uljas, kotoisammin U tai Uupo, on kaikkea sitä mitä Manu ei ole. Se hakee kontaktia, on seurallinen ja on aina valmis miellyttämään. Jo pikkupennusta saakka U on opetellut agilityn alkeita ja virallisissa agilitykisoissa startattiin syksyllä 2013. Rakkaus ihmisiin on suurin haaste meidän agilityuralla. :D Uljas kun haluaisi käydä tervehtimässä KAIKKI radalla olevat ihmiset. :)
Uljas käy myös näyttelyissä aktiivisesti. Nuorella miehelä on jo plakkarissa kaksi juniorimuotovalio titteliä, yksi juniori voittaja titteli sekä Suomesta yksi Serti. Taipumuskokeet suoritettiin hyväksytysti viime kesänä. Kahden tarvittavan Sertin metsästys jatkuu! Ja näyttelyreissuja ulkomaille on myös suunnitelmissa. :)

Prinssi Uljas <3
Koska me harrastetaan aktiivisesti, vaadin syötettävältä ruoalta korkeaa laatua. Siksipä pojat syövät raakaa ruokaa. Raakaruokinnan hyötyjä on ollut mm. Manun turkin laadun huima parantuminen, Uljaksen turkin kehittyminen, hyvässä lihaskunnossa pysyminen (liikunta siinä ohessa tottakai), korvat ovat pysyneet terveenä eikä turhia kutinoita ole ollut. Manun haasteena on selkävaivat, jolle ei vieläkään diagnoosia ole. :( Ruokinnalla pyritään myös pitämään lihasten (jumiutuvien sellaisten) aineenvaihdunta mahdollisimman hyvänä, ettei kuona-aineet jumita jo kipeitä lihaksia enempää.

 Lisäravinteena menee erilaisia öljyjä (mm. Nutrolin Senior, pellavansiemenöljy, kalanmaksaöljy) sekä viherjauheita. Homeopaattisia tuotteita käytän varsinkin Manulla. U nautiskelee rankempien treenien/kisojen aikana/jälkeen Flying Dogin Mineral Drinkiä.
Ruokakupit lattialle kiitos!

Astetta tarkemmin meidän treeneistä ja touhuista voi lukea poikien treeniblogissa www.enkkusprinkku.blogspot.com.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti