torstai 2. tammikuuta 2014

Vierailevina tähtinä Satu & enkku pojat


Olen Satu. Kahden englanninspringerin omistaja. Asutaan aviomieheni ja koirien kanssa Ylämyllyllä omakotitalossa, jonne päästiin muuttamaan viime juhannuksena. Minulle tarjoutui mahdollisuus kirjoitella tänne blogiin tarinaa meidän poikien ruokailuista. Innokkaana bloggaajana en voinut vastustaa kiusausta. :)


Meidän pojista sen verran, että Manu on 5-vuotias, kaikista harrastuksista eläköitynyt sohvaperuna. Selkävaivat ovat syy miksi ei harrasteta mitään lajia aktiivisesti enää. Mielenvirkistykseksi Manukin pääsee viikoittain agilityhallille mukaan. Uljas on 2-vuotias teinipoika, joka käy näyttelyissä sekä kirmailee agilityradoilla. Uljaksen kanssa kilpailaan MAKSI 1-luokassa. Viime kesänä käytiin Uun kanssa myös vepen alkeiskurssi.

Kiinnostuin raakaruokinnasta jo ennen Uljaksen kotiutumista. Kasvattajan suosittelun mukaan, söi Uljas n. vuoden ikäiseksi saakka nappuloita ja siinä samalla myös Manu sai kuononsa eteen nappula-ateriat. Kiinnostus raakaruokintaan on ollut suuri jo pitkään ja viimeiset sinetit ruokinnan vaihdolle olivat Manun selkäkivut ja jalkojen järsiminen sekä nuoren Uljaksen massattomuus sekä yksi korvatulehdus, jossa mukana oli myös hiivaa.
 

Manulla siis on selkävaivoja, joihin ei toistaiseksi ole löytynyt selitystä. Hoitona on säännöllinen fysioterapia sekä pahimpina aikoina (eli talven liukkailla) kipulääkitys. Lisäksi Manun iho oireili talvisin ja takajalat olivat pahimmillaan reisistä lähes kaljut. Ruokinnan muutoksen myötä on Manun turkki parhaimmassa kunnossa mitä ikinä ennen ja jalkojen järsiminen kipujen vuoksi loppunut lähes kokonaan. :) Talvi on kipuilevalle selälle pahinta aikaa liukkauden vuoksi. Ruokinnassa yritän painottaa vaaleita lihoja ja kalaa, että kuona-aineet eivät pääsisi jumittamaan kipeitä lihaksia enempää. Lisäksi rasvahapot ovat jokapäiväisenä lisänä aterioilla. Raakaruokinnan haasteena on ollut myös se, että Manu on todella huono syömään luita ja rustoja. Tällä hetkellä herralle maistuu broilerin siivet, kaulat ja selkärangat sekä possun kylkiluutikut.
 

Pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman monipuolisena. Kotipakastimesta löytyy aina vähintään kolmen eri eläimen lihaa, yleensä useammankin eläimen. Sohvin valinnan avautuminen on monipuolistanut poikien syömistä paljon. Varsinkin Manun vaaleiden lihojen valikoima jää helposti aivan liian suppeaksi. Hienoa myös, että valikoimiin on tullut Hurjan tuotteita, sillä niiden pakkauskoot ovat todella passeleita meidän poikia ajatellen! Lihalevy on nopea sulattaa ja siitä riittää yhdelle aterialle riittävästi syömistä meidän molemmille pojille. Testauksessa on ollut mm. possuateria, hevosen palaliha, possun kylkiluutikut sekä uusimpana uutena possun kurkkutorvi.
 
Valmiita aterioita en syötä oikeastaan koskaan. Itse teen kasvismössöt ja ostan lihat monipuolisuus mielessä pysyen. Matkoilla valmiit ateriat tosin ovat todella käteviä.

 
Meidän elosta ja harrastuksista voi käydä lukemassa tarkemmin osoitteesta: enkkusprinkku.blogspot.com

Ehkäpä jatkossa pääsee poikien ruokailuista lukemaan myös Sohvin Valinnan blogissa. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti