tiistai 10. joulukuuta 2013

Sarin ja Taikan tarina saa jatkoa

Taika saa paljon huomiota julkisilla paikoilla. Tietysti joka päivä ei kansalaisia vastaan astele naku koira, joten siksi ihmiset hakeutuvat juttelemaan ja ihan vaan kysymään että mahtaako tämä otus edes koira olla.
 

Hirveän moni sekoittaa Taikan kiinanharjakoiraan ja katsovat minua sitten pitkin nenänvartta että enkö älyä että kyllä harjiksilla karvoja kuuluu olla. Yksi kysymys on painunut takaraivooni niin hyvin etten voi unohtaa sitä koskaan: "Oletko höylällä ajanut tuon koiran kokonaan karvattomaksi?". Siinäpä oli sitten selittäminen että tämä koira on luonnostaankin TÄYSIN karvaton, enkä ole ajanut sitä millään ladyshaverilla. Itsepähän erikoinen koira hankittiin ;)

Taika sterilisoitiin kesällä 2013, pitkien ja vaivalloisten juoksujen takia. Pennutusaikeetkin ovat karisseet iho-sairauden takia jo ajat sitten, eli en nähnyt mitään syytä kiusata koiraa niillä. Juoksujen ajan meno oli yhtä huutoa! Tiputtelu ei meinannut älytä loppua ollenkaan. En nyt tarkkaan muista kuinka pitkään Taikalla juoksut kesti, mutta reilusti kuitenkin aina yli sen mitä ne nyt normaalisti suurinpiirtein kestävät.
Sterilisaatio meni hyvin. Taika toipui leikkauksesta nopeasti. Eläinlääkäri kielsi ettei koira saisi edes portaita kävellä n. 3 päivään leikkauksesta (ja muukin rehkiminen/riehuminen oli kielletty), mutta heti kun Taika nukutuksesta kotona heräsi, niin neiti hyppäsi sohvalle. Onneksi repeytymiä ei haavaan tullut, olihan se kuitenkin ommeltu itsesulavilla tikeillä moneen kerrokseen.
 

 
Sterilisaation yleensä sanotaan rauhoittavan koiraa ja että se lihottaisi. Meillä kumpikaan noista ei ole kyllä toteutunut, vielä ainakaan. Taikalla on tapana ollut iät ja ajat nylkyttäminen. Ihmisiä ei koskaan ole nylkyttänyt, vaan kohteeksi on joutunut aina viltit sekä tyynyt. Ollaan yritetty kyniä tuota inhottavaa tapaa pois, mutta ei se auta. Heti kun selkämme käännetään, Taikalla on...no se...mielessä. Olenkin aina ääneen tuumannut että on tainnut koiralle jäädä piuhat sittenkin paikoilleen!
 
Toinen siis mikä meillä ei ole toteutunut niin tuo lihominen. Taika on todella laiha, ollut jo pidemmän aikaa. Oli jo ennen leikkaustakin. Vaikka ruokahalu on parantunut pentuajasta huomattavasti (Taika oli todella nirso pienenä pentuna, saattoi olla melkein viikon syömättä!), niin lihaa ei näy luitten ympärille tulevan. Epäilin jo että onko madot asialla, mutta ei, syy ei ole siinäkään.
 
 
Taika on kyllä ylikorkea nartuksi, aika reilustikin. Taika on jopa korkeampi kuin rotumääritelmän mukaiset urokset. Jospa se onkin keskittynyt kehityksessä enemmälti tuohon korkeuden kasvuun kuin rotevoitumiseen ja siitä syystä on vielä noin hoikassa kunnossa. Herkut kyllä maistuu, että ruuan puutteesta ei ole kysymys ;)

Ja sitten raaka-ruokinta aiheeseen..
Tänään meillä oli luvassa broilerin sisäelinseosta, broilerin rasvaa sekä kasvismössöä. Bonuksena laitoin ensimmäistä kertaa kananmunan. Nutrolin öljyä Taikalle on eläinlääkäri suositellut ihon kunnon ylläpitoon, ja sitä laitan kerran päivässä ½tl aterian sekaan tai annan lautaselta nuoltavaksi erikseen.
 
 
Öljyn en kyllä ole huomannut tekevän iholle mitään. Taikan iho on edelleen kuiva ja hilseilevä. Toivon hartaasti että raaka-ruokinta korjaisi tuon ihon kunnon paremmaksi, tai sitten on keksittävä jokin muu konsti (olemme noita konsteja kokeilleet jo hurumykket!!).
Taikan ruokahalu on parantunut todella paljon, kun on siirrytty raaka-ruokintaan. Koirahan on lihansyöjä luonnostaan, joten ihmekös tuo että raaka maistuu paremmin kuin puulta maistuvat raksut. Eilen Taika rouskutteli mielissään broilerin selkää. Huomenna voisi tarjota lammasta..

Olen miettinyt, että jos joskus koiranpentu perheeseemme vielä siunautuu, niin en varmaan uskalla pelkällä raaka-ruokinnalla pentua pitää. Kasvuvaiheessa ravinto on niin tärkeä osa onnistunutta kehitystä, että epäilisin että saako pentu varmasti kaiken tarvittavan ja oikean määrän kaikkea mitä tämä kehittymiseen tarvitsee.
Olen epävarma vielä nytkin tuon Taikan ruokinnan suhteen, mutta tällä kertaa en keskeytä tätä. Taika syö loppu elämänsä raaka-ruokaa. Onneksi on apujoukkoja ja kirjallisuutta joista barffauksesta voi lukea tälläinen tonttukin ja maalaisjärkeä käyttämällä pääsee pitkälle!

Tässäpä taas tältä erää..

XoXo!

Sari&Taika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti